Päätavoitteena piilovaikuttamisella on kylvää sisäistä eripuraa vastustajamaissa ja edistää poliittista sekasortoa Venäjän hyväksi.

VALTIOLLISTA propagandakoneistoa ja vihamielistä verkkovaikuttamista pidetään Venäjällä hallinnolle erittäin tärkeänä työkaluna.

Toiminnasta vastaa koordinoidusti maan presidentinhallinnon ensimmäinen varajohtaja Sergei Kirijenko. Hänellä on alaisenaan tai ohjattavanaan viitisenkymmentä valtiollista organisaatiota ja parikymmentä pitkäaikaista, virallista vaikuttamishanketta.

Ruotsalaisvirasto arvioi, että Kirijenkolla olisi työhönsä käytettävissä ehkä 1,5 miljardin euron budjetti.

Kirijenkon vastuulla ovat muun muassa oman maan kansalaisten ”ideologinen kasvatus ja ohjaaminen”, sekä venäläisten sosiaalisen median alustojen sekä tiedotusvälineiden hallinta.

Tärkeää tässä on syöttää kansalaisille pitkäjänteistä narratiivia lännen uhasta ja Ukrainan taisteluista Suuren isänmaallisen sodan väistämättömänä jatkumona.

ULKOMAILLA Kirijenkon alaisten yksiköiden tehtävänä on lietsoa poliittista ja yhteiskunnallista polarisaatiota, vahvistaa jakolinjoja. Samalla pitää luoda Euroopassa asuvalle venäläisvähemmistölle tunnetta sorron ja vainon kohteena olemisesta.

Tässä Venäjä käyttää apuna muun muassa kulttuurinsa virallista levitysjärjestöä Rossotrudnichestvoa ja sen eri maissa toimivia ”kulttuurikeskuksia”.

Ne myös etsivät kohdemaistaan otollisia yhteiskunnallisia toimijoita, kuten perinteisten arvojen ja ”vanhan venäläisen kulttuurin” ystäviä.

Myös Moskovan patriarkaattiin kuuluvat ortodoksiseurakunnat ja -kirkot ovat edistäneet Euroopassa Kremlin etuja tai tarvittaessa auttaneet valtiollisia toimijoita.

Ruotsin turvallisuusviranomaiset kertoivat jo aiemmin, että Venäjä käyttää Ruotsissakin kirkkoa alustana tiedustelutiedon hankkimiseen.

Ulkomailla asuvien venäläisten oikeuksien tuki- ja suojelusäätiö Pravfond toimii selvityksen mukaan yhtenä maan tiedustelupalveluiden peitekanavana. Sen toiminnasta on ollut merkkejä Suomessakin.

MUUTEN SUOMI ei selvityksen perusteella ole vaikuttamisen keskeisiä kohteita, eikä meitä varten ole erikseen perustettuja omia trollivirastoja.

Olemme olleet venäläisen propagandan tulilinjalla hyvin paljon muiden EU- ja Nato-maiden joukossa.

Luultavasti syynä kiinnostamattomuuteen on se, että Suomesta puuttuvat riittävän suuret ja selkeästi venäjämieliset poliittiset ryhmät, joita tukemalla päätöksentekoon saisi jakolinjoja.

Esimerkiksi Saksassa ja Ranskassa Venäjällä on enemmän vaikutusmahdollisuuksia ääriliikkeiden kautta.

Silti Kremlin verkkovaikuttaminen näkyy täälläkin, koska Venäjä pyrkii ruokkimaan muualla Euroopassa kasvavia ääri-ilmiöitä ja yhteiskuntarauhan rakoilemista.

Selvityksessä korostetaan, miten Venäjän vaikutuskanavien kautta vahvistettu viesti helposti päätyy länsimaisen toimijan jakamaksi ilman, että tämä edes tietää alkuperäistä lähdettä tai viestin taustalla olevaa, Venäjän etujen mukaista operaatiota.

SELVITYKSESSÄ kattavasti esitellyltä Venäjän ylimmältä vaikuttamisjohtajalta Sergei Kirijenkolta löytyy kuitenkin pientä omakohtaista kokemusta Suomesta.

Hän vieraili täällä talvella 2014 Rosatomin johtajana allekirjoittamassa elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren (kok) kanssa sopimuksen Suomen ja Venäjän ydinenergiayhteistyöstä.

Jälkeenpäin, kun Rosatom tuli ydinvoimalahanke Fennovoiman osapuoleksi, Vapaavuori sai sopimusjääviydestään kipakkaa arvostelua.

Kuten silloinkin, myös vuonna 2026 energiabisnes on Venäjälle edelleen paljon enemmän kuin pelkkää ulkomaankauppaa.

Energialiiketoiminta on olennainen osa informaatiovaikuttamista, epävirallisen painostamisen ja palvelusten tekemisen väline ja vaikutusverkostojen rakentamisen kanava.

Sama pätee urheiluun: se ei koskaan ole Venäjällä pelkkää sporttia, vaan viestinviemiskeino ja lipunnäyttöfoorumi.